ISO KIRJA

135  Riippumatta siitä, onko muun perheen elämällä hengellinen perusta, alkoholistin elämällä se on oltava, jos hän tahtoo toi- pua. Hänen on saatava muut vakuuttumaan siitä, että näin on. Juopon kanssa eläneessä perheessä pätee lause: Joka näkee, se uskoo.  Kerromme esimerkin: Eräs ystävämme poltti paljon ja oli kahvin suurkuluttaja. Hän käytti näitä nautintoaineita epäilemättä kohtuuttomasti. Vaimo huomasi tämän ja alkoi moittia häntä tahtoen vain auttaa. Mies myönsi menevänsä liiallisuuksiin, mutta sanoi suoraan, ettei hän ollut valmis lopettamaan kumpaakaan. Hänen vaimonsa on niitä ihmisiä, jotka pitävät näitä nautintoja jotenkin synnillisinä ja niinpä hän nalkutti miehelle. Vaimon suvaitsemattomuus sai miehen lopulta suuttumaan ja tämä meni ja joi itsensä humalaan.  Tietysti ystävämme oli väärässä – perin pohjin väärässä. Hänen oli se myönnettävä ja vahvistettava hengellisiä varus- tuksiaan. Vaikka hän on nykyään Anonyymien Alkoholistien toimiva jäsen, hän polttaa edelleen ja juo ylettömästi kahvia, mutta sen paremmin hänen vaimonsa kuin kukaan muukaan ei tuomitse häntä. Vaimo käsittää olleensa väärässä, kun hän teki asiasta niin ison numeron tilanteessa, jossa paljon vakavammat ongelmat olivat hyvää vauhtia ratkeamassa.  Meillä on kolme pientä tunnuslausetta, jotka sopivat tähän yhteyteen: Ensimmäiset asiat ensiksi. Elä ja anna elää. Hiljaa hyvä tulee. PERHEEN SUHTAUTUMINEN

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MjM=