ISO KIRJA

42 ISO KIRJA aisin taas juomaan, jos minulla oli alkoholistin mielenlaatu. He olivat sanoneet, että vaikka taistelisin vastaan, peräytyisin jonkin mielettömän perustelun edessä. Minulle kävi juuri niin. Se mitä olin oppinut alkoholismista, ei tullut lainkaan mielee- ni. Silloin minä tiesin, että minulla on alkoholistin mielenlaa- tu. Käsitin, että tahdonvoimasta ja itsetuntemuksesta ei ollut mitään apua, kun tuli tuollainen hetki, jolloin ajatus lyö tyh- jää. En ollut koskaan käsittänyt ihmisiä, jotka kertoivat, että alkoholi oli voittanut heidät. Silloin tiesin. Se oli kova isku.  Kaksi Nimettömien Alkoholistien jäsentä tuli minua tapaa- maan. He naureskelivat, mikä ei miellyttänyt minua yhtään, ja sitten he kysyivät, olinko mielestäni alkoholisti ja olinko jää- nyt kakkoseksi tä11ä kertaa. Jouduin vastaamaan myöntävästi molempiin kysymyksiin. He kasasivat eteeni todisteita, jotka osoittivat, että sellainen alkoholistin mielenlaatu, joka minus- sa oli ilmennyt Washingtonissa, on toivoton tila. He kertoivat kymmenistä tuntemistaan tapauksista. Minulta sammui vii- meinenkin toivo, että selviäisin tästä hommasta yksin.  Sitten he esittelivät hengellisen ratkaisun ja toimintaoh- jelman, jota satakunta samanlaista oli seurannut hyvällä me- nestyksellä. Vaikka olin kuulunut kirkkoon vain nimellisesti, heidän ehdotuksiaan ei ollut vaikea niellä älyllisesti. Mutta toimintaohjelma oli kovin jyrkkä, vaikka kävikin järkeen. Mi- nun oli luovuttava monista elämänikäisistä käsityksistäni. Se ei ollut aivan helppoa. Mutta kun päätin lähteä tälle tielle, mi- nut valtasi merkillinen tunne, että alkoholiongelmani jotenkin helpottui, ja niin sitten olikin.  Yhtä tärkeää oli havaita, että hengellinen näkökulma ratkai- sisi kaikki ongelmani. Siitä lähtien on elämäni saanut olla